2/10/2016

Hengissa .

Kuva Galdarista, etelä manner Espanjasta, roomalainen teatteri.


 Pariin otteeseen multa on kysytty millon kirjotat taas blogiin, jotain, tarinaa tai mielipidetta, kuulumisia tai muuta arkista.
No sita olen miettinyt itsekin, tuntuu vaan etta kaikki edes vahan tikusta asiaa aiheet kuullostaa jo silta etta et kai sina nyt oikeesti tollasta, blogiin, julkiseks. camoon.

No tassa sita nappaimistoo hakataan, suurinta kuraa mita saan aikaseks, turhanpaivaista.

 Paivat tulee ja menee, iltasin mietin aina etta huomenna oon kylla ahkera ja siivoon vihdoin, ja bloggaan ja meen ottaa aurinkoo ( en elaissani oo ollu nain valkonen ) ja oon parempi ihminen, ja hymyilen vahan enemman.
No aamusin ei paljo vittu hymyilyta ja vasyttaa nii perhanasti. Vihaan tata rytmia, mutta jos pakolliset menot alkaa ysilta, illalla, on se rytmi vakisin sellanen etta aamulla ei paljo olla energisia.
Vaikka se tata 'olen parempi ihminen jos heraan aamulla seiskalta leipomaan'-ajatusmaailmaa syokin. Oon vasyny viela ilta paivalla, ei kai ihmista oo tallaseen luotu, terveellisinkin uni joka sijoittuu 22-02 valille on mun tehokkainta aikaa.
ps. Eilen alkoi myos flunssa joten....

 No suurin energia on tulevaisuudessa ja sen suunnittelussa, kuten yleensakkin ihmisilla, maanantaina, ensi kuussa, ensi vuonna.. niin mullakin, kun Suomeen mennaan, sit ma alan sisustaa ja laittaa kotia, ja leipomaan, ja kokkaamaan. ja siivoomaan, tiiattehan, normi elamaa.
 Nyt on paljo iisimpi menna ulos syomaa, ja ei tota kotiakaa jaksa siivota ku kohta (kaks kuukautta:D) kuitenki muutetaan,ja eihan nyt noin isossa kampassa paljo lika ees tunnu. laiskan ihmisen logiikkaa. Kauheeta suorastaan.

Mitenhan tasta sais viela hankalamman tekstin lukea ja pysya mukana.
Paljo on tapahtunu ja osa uutisista tulee tannekkin sit kun niiden aika on, nyt vaan viela ollaan ja mennaan smoothisti paiva kerrallaan ihmetellen, mutta muutoksia on tulossa, en tieda viela millon.
Paitsi se muutto takasin Suomeen, sita en malta oottaa.
Kesa tulossa, Kuopio, perhe, ystavat, ruoka, ilmasto, niin monta pienta ja suurta asiaa jota kaipaa kotimaastaan nain vuoden muualla asuneena.

Paljonhan tanne jaa ihmisia joita tulen varmasti kaipaamaan, tai suurinosa heista seuraa kylla suomeen mutta tietenkin omiin kotikaupunkeihinsa, mutta lahempana silti.
Harminsakin kahdessa kaupungissa asuvana. muuten tasta paikasta en varmaan tule kaipaamaan paljoakaan. onhan tama paratiisi, mutta koska olen nahnyt oikeitakin paratiiseja, ei Gran Canaria kuitenkaan vienyt sydantani, ei arjessa eika juhlassa.

Aion kuitenkin loppuajasta ottaa kaiken irti mita pystyn, aurinko, halvat shoppailumahdollisuudet, halvat ja hyvat ravintolat, maisemat ja meri. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti