2/12/2016

Kun koulukiusaamiseen ei loydy apua




 Aihe on todella vaikea koska en tieda paljonkaan yksityiskohtia, enka tapauksesta muita nakokulmia kun itse lapsen kertomat, mutta jos lapsen elama menee lahellekkaan nain kuinka han on minulle kertonut olen jarkyttynyt.
Miten kukaan ei tee mitaan? Vanhemmat ? Sukulaiset ?  Joku sosiaalihenkilokunta ?
Aloitan tarinan ihan alusta.


Tutustuin muutamia viikkoja sitten lomalla olleeseen suurisydammiseen poikalapseen, joka oli heittamalla avuliain ja huomioivin teini jota olen tavannut, kaikkea muuta kuin nykyajan 15 vuotiaiden olettaisi olevan. Ihmettelinkin hiukan nuoren liikkumista yksin alueella jossa olin, yolla ravintoloissa, seka yksin julkistenliikenne valineiden kayttoa, kuitenkin elamme Espanjassa. ( tarkennan viela tahan etta en ole ihan varma miten muut 15 vuotiaat lomakohteissa kayttaytyy joten anteeksi jos tama on ihan normia, siita on aikaa jo kun olin teini )
En kuitenkaan alkanut tassa vaiheessa kyselemaan tai kyseenalaistamaan perheen kasvatusmetodeita vaan tarjosinkin cocista, tai pepsia, kuten han todennakoisesti tassa vaiheessa tarkentaisi ;)
Han oli iltaisin odottamassa minua ja ovien avautumista, ja auttoi minua pikkuhommissa seka oli juttukaverina.
Syntymapaivani iltana ruusuja hanen minulle ojentaessaan herkistyin ja sanoin etta sinusta tulee hieno poika, omistat suuren sydamen,

Lapsi alkoikin yllattaen itkemaan ja kertoi osan tarinaansa.


Tappelua perheen kanssa, Alkoholi,  Koulukiusaaminen on jarkyttavaa, omaisuutta tuhotaan, hanta lukitaan ovien taakse, fyysista vakivaltaa, henkisesta puhumattakaan, tata kestanyt pari vuotta jo ainakin, nain ymmarsin,
lapsen itsemurha yritykset, vanhempien valinpitamattomyys, koulun valinpitamattomyys.

Tiedanhan mina etta tata on olemassa ja sita on vaikea kitkea mutta etta siihen ei kukaan tartu ollenkaan, saati auta?

Vanhempien osuutta tarinasta en todellakaan ymmarra, lapsen tullessa kotiin laakarista fyysisen paallekaymisen jalkeen, vanhemmat ovat lapsen kertoman mukaan vihaisia ?
Ovatko he sitten niin pettyneita itseensa kun eivat osaa kiusaamista lopettaa vai mika voi olla ihmismielessa menossa jos ei lastaan tue?
Mutta kai jonkun pitaisi auttaa, Suomihan on taynna sosiaali henkiloita viemassa lapsia perheilta jotka juovat iltasiiderin, missa se apu on nyt ?  ( anteeksi karkas lausahdukseni )

Ma en ymmarra miten tammoinen voi olla edes mahdollista.

Kiusaajat ovat poikaa pari vuotta vanhempia mutta ilmeisesti silti samasta koulusta.
Opettajat eivat voi tehda mitaan, syysta; kiusaajia on enemman.
 No mita tama lapsi voi tehda ? Lapsi ei ymmarra kiusaajia silla on kiltti kaikille, eika tehnyt pahaa.
Hanella ei ole ollut ystavia noin vuoteen, ei ketaan puolustamassa, olen yrittanyt kysella sukulaisten, tuttujen ja vanhempien osuutta apuun mutta lapsi ei saa tukea omien sanojensa mukaan, en vahattele lapsen tarinaa missaan tapauksessa, tama on vaan uskomatonta, voiko nain olla ?

Haluaisinkin mielipiteita ?
Mitä voin tehda ? Onko mitaan keinoa auttaa ? Mihin voin pyytaa hanta ottamaan yhteytta? Lapsi on viela nuori, tarvitsee vanhempien tuen ja luvan moneen asiaan ?
Olen tietamaton asian suhteen.
Miten sydanta murskaavaa on iltaisin saada viestia kuinka lapsi on itkenyt monta tuntia ja kotona vaan huudetaan, perhe asioista, niista vahaisista joita tiedan en uskalla tassa julkisesti kirjoittaa jotta lasta ei pystyta tarinaani mitenkaan yhdistamaan.

 Ma olen neuvoton, eihan tallaista kukaan voi katsoa lapi sormien, lapsi oli onnellinen ystavyydestamme, ymmarran jestas sentaan, joku joka kuuntelee. Vaikka tunnenkin itseni avuttomaksi saatuani viestit, kuinka vastata, mita kuuluu sanoa ? tai tehda?

En tee tata sen takia etta haluaisin olla joku pyhimys ja pelastaa maailman, mutta on mussa sen verran sydanta etta jotain polkua etsien pienta toivoa, ma haluan, ma haluan edes yrittaa auttaa, saada lapselle voimaa, ei lapsen elama kuulu olla viela rankkaa elamasta, sen kuuluu olla rankkaa matikan laksyista tai pakkaspaivien liikunta tunneista.

  mina en henkilokohtaisesti halua jattaa asiaa sikseen, haluan edes yrittaa koittaa auttaa tata pienta elamaa jaloileen, vaikka toiselta puolelta maapalloa se hankalaa olisikin.

Teksti on juurikin niin epaselvaa kuin ajatuksenikin asian suhteen, toivottavasti joku taho nakee taman ja kiinnittaisi sen verran huomiota etta Han saisi jotain apua elamaansa, mita se ikina voisi ollakkaan.


5 kommenttia:

  1. Todella surullista. Ja tavallista, ikävä kyllä. Koulu pystyy asiaan puuttumaan, jos tahtoa riittää. Aivan varmaa on, että kiusaaminen on siellä kyllä huomattu. Koulu voi ja saa ja sen myös kuuluu puuttua kiusaamiseen, joka tapahtuu koulussa ja kouluaikana. Jos tämä poika on sulle läheinen ja tärkeä, eikä pojan vanhemmista ole apua, niin jos vaan voimia riittää, niin käy sinä juttelemassa koulun rehtorin kanssa ja luokanopettajan Se itku oli hätähuuto. Pojan kannalta tärkeää olisi, että hän ei saa kuitenkaan "vasikan" mainetta. Siksi opettajien ja koulunkäyntiavustajien pitäisi nyt tarkkailla tilannetta niin, että voivat itse sanoa huomanneensa kiusaamisen. Tsemppiä ja halaukset nuorelle miehelle ja sinulle myös, koska välität ❤️!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsen kertoman mukaan tassa ongelma piileekin etta koulu ei puutu, lastensuojelu ilmoitukset on puhuttu puhtaaksi vanhempien toimesta seka muut tahot kuulemma eivat valita.
      Olen valitettavasti itse niin kaukana paikanpaalta ( puhutaan tuhansista kilometreista ) etten itse rehtorin pakeille paase.

      Naista syista tilannekkin nayttaa niin kinkkiselta. :(

      Poista
  2. Tuo on kamalinta mitä tiedän. Kun kiusataan kaikkien toimesta eikä kukaan puutu eikä edes anna olkapäätä jota vasten hiukan nojata. Ja tuollaisten ihmisten ei olisi pitänyt vanhemmiksi koskaan tullakaan kun eivät oman lapsensa ahdingosta välitä.
    Saatan olla ilkeä sanoessani noin mutta kyllä jokaisen isin ja äidin pitää laittaa oman lapsen hyvinvointi kaiken edelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin minäkin olen ajatellut! En ymmärrä miten voi olla välittämättä!
      Mitä aikuisen maailmassa voi olla niin sekaisin ettei kiinnosta oman lapsen pahoinvointi.

      Poista
    2. No näin minäkin olen ajatellut! En ymmärrä miten voi olla välittämättä!
      Mitä aikuisen maailmassa voi olla niin sekaisin ettei kiinnosta oman lapsen pahoinvointi.

      Poista