2/21/2016

Raskausviikko 9









 (raskausviikot tulevat viikko kerrallaan jaljessa kunnes saamme todellisen viikon kiinni)


 Raskausviikolla yhdeksan, heti kotiinpaluun jalkeisena aamuna meilla oli varattu verikoe kahdeksalta, joka meidan rytmilla on keskiyo.
Onneks Madridin matka oli vahan auttanut rytmiin ja helpotti siis nain ollen pelkkaa olemista.

Yllatyksenani niita veriputkiloita olikin jotain viisi, ja mulle joka ei ole viela ihan sinut tuon verikoesysteemin kanssa se oli aamutuimaan aika kova juttu, vetelin siina sitten pienimuotoista paniikkia jonka osasin luojalleni kiitos jo hyvin yksin korjata ja tasata, miesta kun ei huoneeseen paastetty, edes tulkkaamaan, eipa siina olis tulkkia tarvittukkaan, silla ymmarsin tatin kaytoksesta jo etta han ei osaa kasitella hadissaan olevaa ihmista.
Jouduin taman jalkeen juomaan pullon ihan ok makuista litkua ja venailla tunnin uutta verikoetta. jes, se oli riemua se, en tieda milla tahdonvoimalla sain sen paskan pysymaan sisalla nimittain kotiin paastya juoksin kuorruttamaan vessaa silla appelsiinilitkulla.
No sokereita kai ne mittas.

 Täman jalkeen oli myos kauan odotettu eka gyne-ultra-laakarikaynti, jossa saatiin selville varmat viikot, etta kaikki on hyvin, beben eka valokuva seka sydanaanet, ma olin kaynnin jalkeen shokissa, no vaha hard aamu ja koska nyt varmistu siella oikeesti jonkun olevan, vaikka no, tuosta vessan pontonhalailusta olinkin ollu varma jo kuukauden niin.
Itkin laakarin jalkeen aulassa miehelleni etta mita nyt tapahtuu kun kaikki on niin ilosia ja mina oon ihan shokissa. Oonko mina jo heti alkuun ihan paska aiti.
Nailla viikoilla lahti viesteja myos kavereille entista enemman etta apua.

Varmaan tilannetta hammenti sekin, istuttiin ultran jalkeen alas ja kolme ihmista puhu espanjaa yhta aikaa, mies yritti pysya mukana, kaiken ollessa uutta hallekkin ja mina ymmartaen en yhtaan mitaan koitan siina miettia etta oliko meilla jotain kysyttavaa mutta nippu papereita ja ohjaus varaamaan seuraavaa aikaa jai sielta valokuvan lisaksi kateen.



<3 Ann-Marie 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti